Tavanomaisia paheita

Mikä on paheistamme pahin? Tekopyhyys, petturuus, ylpeys – vai sittenkin julmuus? Judith Shklarin Tavanomaisia paheita sukeltaa ihmisen arkiseen ilkeyteen ja pikkumaisuuteen ja kohoaa sieltä pohtimaan poliittisten järjestelmiemme perustuksia. Tässä tyystin ainutlaatuisessa teoksessa äänessä eivät ole ensi sijassa filosofit vaan romaanien, näytelmien ja runojen hahmot eri vuosisadoilta. Se on filosofiaa kenelle tahansa. Shklar kyseenalaistaa taipumuksemme kauhistella tekopyhyyttä ja vilpillisyyttä. Itse asiassa ne voivat olla välttämättömiä ominaisuuksia monikasvoisessa liberaalissa demokratiassa, kunhan ne eivät pääse hallitsemaan. Paheista meidän tulisi asettaa julmuus etusijalle: vapaan yhteiskunnan ytimessä on julmuuden estäminen – mutta ei kaikin keinoin, sillä siinäkin aukeaa polku fanaattisuuteen. Hyvää yhteiskuntaa ei luoda pyhimyksille vaan tyystin tavanomaisille ihmisille.