Taistelu autonomiasta

Olivatko suomalaiset Porvoossa 1809 todellinen osapuoli, vai aikoiko tsaari ylipäätään rajata valtaoikeuksiaan? Oliko kyse valtio-oikeudellisesta tapahtumasta vaiko privilegi-oiden vahvistamisesta? Autonomian tutkimusta 1960-luvulta hallinnut ns. uusi tutkimussuuntaus antaa autonomialle aikaisempaa rajoitetumman merkityksen: autonomia on sisällöltään hallinnollista - säätyjen oikeuksilla, perustuslailla, lainsäädäntöjärjestyksellä ja keisarin vakuutuksella on siinä vain vähän sijaa. Suomalaiset eivät siis olleet Porvoossa "todellinen toinen osapuoli", keisari ei tarkoittanut lainkaan rajata omia valtaoikeuksiaan eikä yksinvaltiaana olisi voinutkaan. Tämän ajattelun poliittista lähtökohtaa voidaan luonnehtia itäiseksi ja bysanttilaiseksi. Aiempi tulkinta korosti keisarin Porvoossa antamaa vakuutusta yksinvaltaa rajoittavana tekijänä tunnustaen kuitenkin keisarin ehdottoman suvereenisuuden ulko- ja puolustuspoliittisissa asioissa. Muissa lainsäädäntöasioissa keisari tarvitsi säätyjen suostumuksen, eli Porvoossa oli tehty sopimus keisarin ja säätyjen välillä. Tulkinta perustui länsimaiseen ajatteluun ja sillä oli selvä yhteys Ruotsin 1700-luvun perustuslailliseen kehitykseen. Tämän päivän yleisesitykset sisältävät uuden tutkimussuunnan voitosta huolimatta kahden paradigman jälkiä ja esittäjät yhdistävät niitä usein ristiriitaisella tavalla. Tässä kirjassa historiantutkijat avaavat autonomiaa monesta näkökulmasta, molempia suuntauksia valottaen. Kirjan on toimittanut professori Timo Soikkanen. Muut kirjoittajat: Eero Auvinen, Louis Clerc, Mika Keränen, Juhani Mylly, Frank Nesemann, Aki Rasilainen, Jarmo Virmavirta, Mari Vares ja Vesa Vares.