Suurella näyttämöllä

Teatterineuvos Kyllikki Forssellin elämäkerta ei ole vain muisteluksia, vaan mielipiteitä, kulttuuritarinoita ja kokemuksia pitkältä uralta, näyttelijäntyön ja kaikkensa antamisen oppitunti. Se esittää Kyllikki Forssellin sellaisena kuin hän on: pää kuin arkisto, kieli kuin sapeli, valtava itseironia ja huikea huumorintaju - sekä täysin epäsentimentaalinen suhtautuminen itseen ja elämäänsä. Keitoksen monipuolisuus tulee jo perusaineksista: tsaarin armeijan upseerin ja vanhan teollisuussuvun tyttären ainokainen lapsi tanssii balettia, ratsastaa - pääsee yhtenä harvoista Mannerheimin lempiratsun Käthen selkään - ja harrastaa ruumiin- ja hengenkulttuuria. Kuri on kova, äiti pakottaa lapsen puhumaan kotona ranskaa, koulua tytär käy suomeksi, saksaksi - ja haukkuu natsit, lukio puolestaan sujuu ruotsiksi. Tytär menee isältä salaa filmikouluun ja teatterikouluun. Nuoruuden avioliitto päättyy eroon, toinenkin varhain aviomiehen traagiseen kuolemaan. Titteliksi jää leski ja vapaaherratar. Vapaaherratar on vapaa kuin mies, omapäinen, oikeudentuntoinen, yksinäisyyden valinnut. Suffragetti, punainen paronitar, ay-aktivisti, joka kampeaa naisnäyttelijät palkkakuopasta - ja on sittemmin kokoomuksen varavaltuutettu. Ensimmäinen rooli on Kansallisteatterissa 1948. Tulokas jännittää kulisseissa niin, ettei pääse lavalle, Aku Korhonen avaa näyttämön oven ja sanoo, että tule, tyttö, sisään. Tuli, ja on ollut sillä näyttämöllä siitä pitäen. Rooleja kertyy sadoittain.