Surmanpelto

Surmanpelto on vaikuttava romaani Uudenkaarlepyyn vankileirin tapahtumista vuonna 1918. Piikkilanka-aidattuun kansakoulunopettajien seminaarirakennukseen ahdetaan helmikuussa 1918 kaksituhatta venäläistä sotavankia. Koko kaupungissa on vain yhdeksänsataa asukasta. Vangit joutuvat olemaan sietämättömissä oloissa, joissa taudit ja syöpäläiset leviävät. Voimistelusalin kattoon avataan aukko pahimman löyhkän tuulettamiseksi. Vankileirin päällikkö von Kraemer on ankara järjestyksen mies ja vartijat sotaan kelpaamattomia paikallisia miehiä, joille tehtävä on uusi. Kun senaatti tiukentaa elintarvikesäännöstelyä, tilanne leirissä kärjistyy. Vangit uhkaavat nälkälakolla, mutta päällystön tuomio on ankara: nälkälakon johtajat määrätään ammuttavaksi. Surmanpellon kertojana on koulupoika, joka joutui karmean näytelmän todistajaksi. Antti Tuuri kuvaa koruttomasti vankileirin elämää ja kapinoivien kohtaloa. Pienen rannikkokaupungin erikoinen sotatalvi jää historiaan.