Stalin

Venäjän kansa tarvitsee tsaarin, sanoi J. V. Stalin Leninin kuoleman jälkeen ja kaappasi vallan väittäen Leninin itsensä nimenneen hänet työnsä jatkajaksi. Stalin hallitsi laajaa, aluksi hajanaista neuvostomaata lähes yksinvaltiaana miltei kolmen vuosikymmenen ajan. Hänen lähipiiriinsä kuului monia historian kulkuun ja Suomenkin kohtaloihin vaikuttaneita miehiä. Punaisen tsaarin hovissa juonittelivat Stalinin luottomiehet: ulkoministerit Mikojan ja Molotov, valvontakomission johtaja Zhdanov, poliittisia puhdistuksia johtanut Berija sekä puolustusministeri Voroshilov. Kremlin muurien suojissa he pelasivat vaarallisia, jopa tappavia valtapelejä. Samalla hovi juhli, söi komeita illallisia kansan nähdessä nälkää, lauloi ja joi, kävi kutsuilla, rakasti ja kasvatti lapsiaan. Pelätty ja vihattu neuvostojohtaja ei ollut vain pahan ruumiillistuma: vähäisestä koulutuksestaan huolimatta hän arvosti sivistystä, luki länsimaisia klassikoita, kävi teatterissa, konserteissa ja baletissa. Puolueen naiset lankesivat miehen kissamaiseen charmiin, oma vaimo teki itsemurhan hämärissä olosuhteissa. \nKirja tempaa mukaansa, hätkähdyttää ja yllättää. Lähdeaineiston pohjana ovat neuvostoarkistojen dokumentit. Osa niistä on virallisia, osa mukana olleiden intiimejä muistiinpanoja, ja niitä täydentävät laajat haastattelut. Kuvaliitteessä on harvinaisia perhe- ja yksityiskuvia. Suomalaista lukijaa kiinnostaa sekin, että talvisotaa edeltäneet neuvottelut, sodan syttyminen ja ratkaisutaistelut on kirjassa kuvattu Kremlin näkökulmasta.