Sata makkaralaatua ja yksi idea

Kirjallisuuden tutkija Kristina Rotkirch haastatteli 11 venäläistä nykykirjailijaa heidän tavastaan kirjoittaa, suhteestaan neuvostokirjallisuuteen ja tuotantonsa vaiheista. Boris Akunin kirjoittaa menestysdekkareita 1800-luvulta ja fantastisesta nykyajasta, jossa Venäjä on keisarikunta, Boris Jeltsin ja Vladimir Putin siis keisareita. Akunin leikkii kirjallisuustyyleillä ja perustelee kirjassa, miksi. Viktor Pelevin ja Vladimir Sorokin ovat herättäneet huomiota postmoderneilla ja anarkistisilla parodioillaan Neuvostoliitosta. Heidät tunnetaan myös lännessä. Merkittävä näytelmäkirjailija ja novellisti Ljudmila Petrusevskaja kuvaa tiensä oppositiokirjailijaksi sekä hauskasti että valaisevasti. Kirjailija Aleksei Tolstoin pojantytär Tatjana Tolstaja on opettanut kirjallisuutta USA:ssa, juontanut talk show'ta Venäjällä ja kirjoittanut ironista proosaa ja kolumneja. Ljudmila Ulitskaja kuvaa suosituissa romaaneissaan ja tarinoissaan laitapuolen kulkijoita, kansallisten vähemmistöjen elämää ja venäjänkielisiä emigrantteja. Nina Sadur on lännessä vähemmän tunnettu mutta mielenkiintoinen siperialainen näytelmäkirjailija ja prosaisti, joka on joutunut ansaitsemaan elantonsa myös eroottisilla teksteillä. Juri Mamlejev ja Eduard Limonov ovat joukon vanhimmat ja tunnetuimmat dissidentit. He ovat tuottaneet anarkistisia maanalaisia tekstejä, ja heidät karkotettiin 1970-luvulla ulkomaille. Nyt Mamleev on arvostettu pienten piirien kirjailija ja runoilija Limonov aktiivinen oppositiopoliitikko, joka osallistuu toimintaan vankiloiden väkivaltaa vastaan.