Pohjolan leijona

Kustaa II Aadolf oli Ruotsin ja Suomen legendaarisin kuningas, myyttinen "Pohjolan Leijona", jonka johtamat sotajoukot hakkapeliittoineen levittivät kauhua 30-vuotisessa sodassa. Kustaa Aadolf ja hänen kanslerinsa Axel Oxenstierna tekivät köyhästä ja harvaan asutusta Ruotsista tehokkaan valtion, joka pystyi rahoittamaan loputtomat sotansa. Uudistukset luotiin sotaa varten, mutta niistä tuli pohjoismaisen yhteiskunnan ja oikeusvaltion perusta. Myös Suomessa Kustaa II Aadolfin aika oli käännekohta: Suomi oli 1600-luvun alussa nuijasodasta toipuva, sekasortoinen maankolkka, joka 1590-luvun sisällissodassa oli lähes repeytynyt irti Ruotsista. Kustaa Aadolfin aikana itsenäisten ja väkivaltaisten mahtimiesten maa taltutettiin ja valjastettiin osaksi suurvaltaa. Suomen tehtäväksi tuli tuottaa verovaroja ja sotilaita Ruotsin tarpeisiin. Suomalaisten paikallinen poliittinen identiteetti häivytettiin, mutta tilalle tuli rauha ja turva, laki ja oikeus. Myös lukuisia kaupunkeja perustettiin ja Suomikin alkoi hiljalleen kytkeytyä osaksi maailmantaloutta. Skorpionien maa kertoo Kustaa Aadolfista ja Suomesta, siitä, miten nuori karismaattinen kuningas otti valtakunnan itäosan hallintaansa. Juuri Kustaa II Aadolfin aikana Suomi liitettiin entistä tiukemmin Ruotsiin. Tällä kertaa kirjan keskipisteessä ei ole myyttinen 30-vuotinen sota, vaan sodat Venäjää ja Puolaa vastaan. Ne olivat 30-vuotista sotaa tärkeämpiä Suomen kannalta. Kun ulkopolitiikan painopiste oli idässä ja Baltiassa, Suomi oli geopoliittisesti tärkeä alue. Kustaa Aadolf pelkäsi yhä Ruotsin syrjäytetyn hallitsijan, Puolan katolisen kuninkaan Sigismundin palaavan ja valtaavan Suomen, ja tämä johti sotiin. Kirjassa seurataan niin katolisten vainoa kuin ruotsalaisten ja puolalaisten tuhoon tuomittuja yrityksiä vallata tsaarin valtaistuin oman perheensä jäsenelle. Sotaisan ja pimeän ajan keskellä kajasti kuitenkin jo uuden ajan valo.