Oitin kanuuna

Lontoon olympialaiset sata vuotta sitten. Suomalainen 18-vuotias maalaisnuorukainen astuu heittolajeissa useamman kerran valtaisan stadionin katsojien ristituleen. Hän kestää paineet kohtuullisesti, vaikka kiitoksen sijaan Suomen lehdissä tulee lähinnä moitteita. Samasta syksystä alkaen alkaa tulla tulosta ja Elmer Niklander (1890-1942) tunnetaan sekä Suomessa että maailmalla heittolajien ykkösenä Pariisin vuoden 1924 olympialaisiin asti. Sielläkin hän jo ikääntyneenä heittää vielä hyvin. Hannes Kolehmainen juoksi Suomen maailman kartalle ja Paavo Nurmi pisti vielä paremmaksi. Tämä on kuitenkin aivan liian yksipuolinen näkemys. Suomi ensin voimisteltiin ja heitettiin maailman tietoisuuteen jo vuonna 1906 heittolajien osalta. Suomi myös painittiin maailman kartalle. Heittolajien edustajilla oli erityisen suuri osuus Suomen tunnetuksi tekemisessä erityisesti USA:n tasaveroisena ja jopa parempana kilpailijana. Elmer Niklander oli aikanaan maailman heittolajien kuningas. Urheilulla oli keskeinen merkitys Suomen itsenäistymisprosessissa. Unelma itsenäisyydestä kannusti myös Elmeriä ylittämään itsensä kansainvälisillä kilpakentillä kerran toisensa jälkeen. Itsenäistymisen loppuvaiheet toteutuivat traagisella tavalla. Myös Elmerin elämä joutui vaakalaudalle tästä syystä useampaan otteeseen. Kirja sijoittaa Elmerin urheilijauran ja elämän vaiheet siihen rankkaan viitekehykseen, jonka lopputulos kuitenkin oli itsenäinen ja entistä parempi Suomi.