Mies joka rakasti naisia, ja piti siitä!

Parturini sanoi, että Hankoon mentiin kuolemaan, mutta hän ei voinut tarkoittaa minua. Olin mies parhaassa iässä, naisystäväni oli minut hylännyt, olin konkurssissa ja menettänyt viimeisetkin kauluspaitani matkalla vanhuuteen. Mutta tiesin, että olin voittajien sukua, minä Ilari Nylander, jonka uunituore romaani herättäisi maailman, no ainakin osan Uuttamaata. Ja jäljelle jäivät naiset, joita oli noin puolet väestöstä. Tunsin naiset kuin omat taskuni, olin ollut jopa useita kuukausia naimisissa. Ja muistoja Marjakaan ei saanut minulta revittyä. Niitä tehtäisiin lisää. Sitä vartenhan oli puhelin, ei, kaksi. Käytetty Madza, R-kioski ja päivittäinen Keno, mitä muuta ihminen ja mies tarvitsi? Vielä naiset tallaisivat polun ulko-ovelleni, vaikka minun pitäisi se omin voimin avata. Olin mahdollisesti menettänyt tällä reissulla jotain. Lähtölaskentani ei vielä ollut alkanut. Hyvät naiset, kokeilkaa itse. Olin mallioppilas. Näin esittelee kirjan sen päähenkilö Ilari Nylander, mies joka lähti Hankoon. Ilkka Kylävaaran hulvaton romaani kertoo kirjailija Nylanderista ja hänen uusimman romaaninsa julkaisemisen jälkeisestä syksystä. Hän antaa romaanin luettavaksi entisille naisystävilleen ja odottaa heiltä palautetta. Viikot kuluvat, eikä Ilari kuule kirjastaan mitään. Hänellä on seuranaan vain muistot ihanista naisista ja monta tuhatta minuuttia ilmaista puheaikaa, jonka avulla verestää vanhoja muistoja. Mies joka rakasti naisia, ja piti siitä! kuvaa itseironisesti miestä, joka etsii hyväksyntää, kirjailijoita, jotka etsivät hyväksyntää - ja naisia, joita on aivan pakkoa rakastaa.