Lasinkirkas, hullunrohkea

Aila Meriluodon esikoisteos Lasimaalaus kuuluu runoutemme harvoihin sensaatioihin. Huikea arvostelumenestys takasi nuorelle runoilijalle läpimurron heti sotien jälkeen vuonna 1946. Kuilun reunalta, kuoleman keskeltä peilautui runojen uhmamielinen elämäntahto. Sen jälkeen runoilijan ura on ollut yhtä jyrkkien käänteiden vuoristorataa. Monet vaikuttavat miehet, muiden muassa V. A. Koskenniemi, Kai Laitinen, Lauri Viita, Lasse Heikkilä, Harry Martinson ja Jouko Paakkanen, ovat kukin osaltaan muokanneet Aila Meriluodon elämää ja teoksia. Runoilija antaa meille luvan katsoa, kuinka kaikki on tapahtunut, millaisiin ratkaisuihin hän on päätynyt. Rohkeasti hän on heittäytynyt pyörteiden vietäväksi, vaihtanut välillä maatakin, mutta on säilyttänyt silti samalla oman kurssinsa, vahvistunut vaikeuksissaan ja jatkanut keskeytyksettä kirjailijantyötään jo yli 60 vuotta. Saavutus on oloissamme ainutlaatuinen. Runoilija kirjoittaa jatkuvasti, vielä 85-vuotiaanakin. Naisena ja lyyrikkona hän antaa yhäti todistusta itsestään, elämästään, tästä päivästä. Hän on muistelija, lastenkirjailija ja kääntäjä, neljän lapsen äiti. Hänellä on varaa katsella taakseen hyväksyvästi hymyillen, välistä ilkamoidenkin. Meriluodon päiväkirjat tallentavat sinnikkään ja huumorintajuisen naisen tuntoja yli puolen vuosisadan ajalta. Elinaikana kirjoitettuun auktorisoituun elämäkertaansa Aila Meriluoto on suhtautunut tekovaiheessa avoimesti ja iloisesti: teoksesta kuuluu paitsi tutkijan, tarkkailijan ja ystävän myös runoilijan itsensä kaihtelematon, hullunrohkea, lasinkirkas ääni.