Kruunun jalokivet

Meren, viranomaisten, perheiden, linnoitteiden ja luonnon maisema

Vallisaari ja Kuninkaansaari ovat muodostaneet suljetun yhteiskunnan aina 1700-luvulta alkaen. Saaria ovat hallinneet viranomaiset, 1700-luvun loppupuolelta alkaen Helsingin luotsit ja autonomian ajan alusta sotaväki, ja siellä on asunut saarten omia ja lähisaarten työntekijöitä perheineen. Vaikka saaret sijaitsevatkin vain muutaman kilometrin päässä Helsingin keskustasta ja käytännöllisesti katsoen kivenheiton päässä Suomenlinnasta, ne ovat ulkopuolisille jääneet lähes tuntemattomaksi, sillä turvallisuussyistä maihinnousu on ollut ankarasti kiellettyä.

Kaikki merkit ovat oletettavasti jopa jo 1500-luvulla tapahtuneet ensimmäisistä linnoittamisesta ja mahdollisista asukkaista ovat hävinneet. Myös 1700-luvun vaatimattomat linnoituslaitteet on myöhemmin purettu, eikä kymmeniä rakennuksia käsittäneestä luotsiyhdyskunnasta ole mitään jäljellä. Sitä vastoin 1800-luvun loppupuoliskon ja 1900-luvun alun voimakas linnoittaminen hallitsee yhä aluetta.

Sotilaalliset liikkumisrajoitukset ja eri puolilta Venäjää sotaväen mukana tulleiden, muualla Suomessa harvinaisten kasvien leviäminen ovat johtaneet siihen, että Vallisaaren ja Kuninkaansaaren kasvistosta ja eläimistöstä on yhdessä linnoituslaitteiden kanssa kehkeytynyt harvinainen kulttuurimaisema. Kyseessä on merellisen Helsingin kansallismaiseman kruunu. Saarten muuttaminen sotilassaarista siviilisaariksi ja niiden avaaminen suurelle yleisölle asettavat sen takia suuria haasteita tuleville isännille.