Kohtalona Seilin saari

Suomessakin oli aikoinaan spitaalisia. Koska tauti on tarttuva, heitä kammoksuttiin ja heidät eristettiin yhteiskunnasta. Yksi eristyspaikka oli 1600-luvulla perustettu siirtola Seilin saarella Turunmaan saaristossa. Joka sinne joutui, ei koskaan tullut takaisin. Tämä romaani pohjautuu 1700-luvun tositapahtumiin, mutta tarina on kuvitteellinen. Maria joutuu väärän diagnoosin takia Seilin saarelle, missä spitaalisia kohdeltiin huonommin kuin eläimiä. Marian ainoana lohtuna olivat pietisti Antti-Pieti Koposen saarnat Seilin kirkossa. Vaikka myöhemmin käy ilmi, ettei Maria sairastakaan spitaalia, hän jää vapaaehtoisesti saarelle sen viimeiseksi asukkaaksi. Kerronta on eloisaa ja koskettavaa ja välittää myös karun kauniisti evankeliumin ytimen. Sinikka Lehtiseltä on aiemmin julkaistu kirjat Syvyydellä on hopeahapset (1995) ja Kunnes varjot pakenevat (1999).