Kirjoitettu kansakunta

Kirja tarkastelee kansallista historiakuvaa 1900-luvun alkupuolen historiateoksissa, jotka nykytermein ilmaistuna kuuluisivat populaarihistorian piiriin. Tuolloin historiaa ryhtyi kirjoittamaan kasvava joukko sivistyneistön jäseniä aina koulunopettajista ja poliitikoista kirjailijoihin ja professoreihin, joista kenelläkään ei ollut historian tutkijakoulutusta. Aihetta lähestytään tapaustutkimusten kautta: lähiluvun kohteena on muun muassa Juhani Ahon, Eliel Aspelin-Haapkylän ja Tyyni Tuulion historiateoksia, joita ei ole aiemmassa tutkimuksessa analysoitu populaareina historiankuvauksina. Artikkeleissa tarkastellaan sitä, miten monisyiset kytkökset kansallisen identiteetin, sukupuolen, uskonnon ja yhteiskuntaluokan välillä näkyivät näissä tietokirjoissa. Millaisena tietokirjallisuuden kohdeyleisö nähtiin? Miten tietyt tulkintamahdollisuudet karsiutuivat vallitsevasta historiakäsityksestä? Miten menneisyydestä rakennetut kertomukset kytkeytyivät kirjoittajien omaan toimintaan ja aikansa kiistakysymyksiin? Kantavana teemana on historian julkinen käyttö tiettyjen arvojen, normien ja yhteiskunnallisten päämäärien edistämiseksi. Tästä näkökulmasta kansallinen historiankirjoitus näyttäytyy ennen kaikkea areenana, jolla yhteisön menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta käytiin kamppailua.