Kallis kotimaa

Ratsuväkiprikaati joutuu Kannaksen suurhyökkäyksen aikana kesällä 1944 koviin taisteluihin Viipurinlahden saarilla ja kokee suuria menetyksiä. Kesän raskaiden koettelemusten jälkeen rakuuna Tukeva on muuttunut mies niin kuin kaikki Kannaksen tulimyrskystä selvinneet.\nSekasorron ja kiivaiden pommitusten keskelläkin rakkaus on väkevä voima; Liisa Lunden uhmaa kaikkia turvallisuusmääräyksiä päästäkseen tapaamaan ratsumestari Leppäniemeä. Kirjeet eivät kulje, lomat on peruutettu, kotirintamalla tiedetään sotatilanteesta hyvin vähän. Naiset yrittävät hoitaa arjen askareita ja hankkia lapsille syötävää. Kannaksen asukkaat joutuvat jälleen jättämään kotinsa, ja tiet täyttyvät evakoista. Jotkut kohtaavat määränpäänsä jo matkalla niin kuin ne sadat uhrit jotka tuhoutuvat tai haavoittuvat Simolan asemalla ammusjunan räjähtäessä siviilijunan vieressä. Suomen itsenäisyydellä on kalliit lunnaat.