Joku on nukkunut vuoteessani

Päähenkilö herää aamulla vuoteestaan siihen, että hänen vieressään nukkuu joku. Mies. Onko hän tuonut jonkun yöllä luokseen? Mutta eihän hän ole ollut ulkona. Onko hän luvannut jollekulle tutulle että tämä saa tulla yöksi. Milloin hän on sen tehnyt. Onko hän perinyt isänsä alzheimirin ja se on alkanut jo? Kohta hän huomaa myös miehen asettuneen taloksi, parranajovälineet ja hiushoitotuotteet ovat ilmestyneet kylpyhuoneeseen, paidat viikattuina vaatehyllyille. Herättyään mies astuu tyynesti keittiöön, ottaa lehden ja kahvikupin ja toivottaa huomenta. Tuttu siis. Koirakaan ei hauku. Onko nainen unohtanut oman aviopuolisonsa? Onko liiton vieraus edennyt jo näin pitkälle? Nainen ei ehdi kysellä enempää, on pakko lähteä töihin ja iltaisin hoitamaan muistisairasta isää. Kun nainen palaa mies on jo nukkumassa, valmis ruoka odottaa keittiönliedellä. Nainen avautuu tilanteesta työterveyslääkärille, joka määrää parin viikon stressiloman. Poliisi puolestaan ei ota vakavasti naisen tutkintapyyntöä, sillä mies on ollut talossa yli viikon eikä kuulemma tee muuta kuin katsoo televisiota, tekee ruokaa ja kävelyttää koiraa. Alkaa tutkimukset ja vähitellen mysteeri alkaa aueta. Ja paljastuu että me kaikki saatamme kärsiä suunnattomasta yksinäisyydestä. Erityisesti silloin kun olemme yhdessä. Kristiina Lähde on kirjoittanut järisyttävän hauskan ja koskettavan kirjan, josta tunnistamme kukin omankin liittomme.