Ei kenenkään äiti

"Se on mukana töissä, kotona, lähikaupassa, lomamatkoilla, häissä ja hautajaisissa - vuoden jokaisena päivänä. Sen takia minua nöyryytetään osallistumaan sätkynukkeleikkiin, jossa puikoissa on milloin lääketiede, milloin sosiaaliviranomaiset - ja minun pitää vain olla onnellinen, että saan ruotia elämääni pohjamutia myöten, vaikka oikeasti mieleni tekisi potkaista jokaista vastaantulevaa pallomahaa." Lapsettomuus kietoutuu elämään kuin mustekala: ei ole paikkaa eikä hetkeä, johon sen lonkerot eivät ulottuisi. Edes hedelmöityshoidot tai adoptioprosessiin lähteminen eivät takaa sitä, että jonain päivänä lastenhuoneen pinnasängyssä nukkuu tuhiseva käärö. Pariskunnat ja yksin lasta toivovat joutuvat pohtimaan, mihin kaikkeen he ovat valmiita saadakseen oman lapsen. Voiko elämän tarkoitus ylipäätään löytyä muualta kuin iltasatuhetkistä tai lapsiperheen lauantaisaunasta? Onko kyseessä enemminkin piinaava pakkomielle, josta voi opetella päästämään irti? Entä mitä tapahtuu, jos unelmasta tulee totta - mutta todellisuus onkin ihan jotain muuta kuin on kuvitellut? Vaikka lapsettomuus koskettaa joka viidettä suomalaispariskuntaa, se on usein liian yksityinen ja kipeä asia jaettavaksi. Ei kenenkään äiti -teoksessa kirjoittajat avaavat rohkeasti sisimpänsä, ja kirja kasvaa pysähdyttäväksi kuvaksi lapsettomuudesta nykypäivän Suomessa.