Edith

Edith Södergran syntyi vuonna 1892 ja kuoli vuonna 1923, vain 31-vuotiaana. Esikoisteoksensa Dikter hän kirjoitti vuonna 1916. Södergranin lyhyt, tiivis ja erittäin merkityksellinen kirjailijuus on erottamaton osa 1910- ja 1920-lukujen kirjallista kulta-aikaa Suomessa. Ajan saatossa hänestä tuli modernistisukupolven ikoni - kiintotähti joka yhä vaikuttaa niin kirjailijoihin kuin lukijoihinkin. Södergranin runoissa vuorottelevat elämänilo ja kuolemankaiho, hurmio ja pidättyvyys, ironia ja patetia. Häntä lukevat kristityt ja agnostikot, nuoret ja vanhat, radikaalit ja konservatiivit. Viimeisinä vuosinaan Södergran oli sairauden riuduttama, kärsi puutetta ja eli eristyksissä äitinsä kanssa Karjalan kannaksella Raivolan kylässä. Elämäkerrallisia lähteitä hänestä on niukalti, sillä Södergran muun muassa tuhosi kirjeitään. Hänen tuotantonsa on suppea, ja hän vietti pitkiä aikoja ulkomailla. Niinpä Södergranin kuoleman jälkeen oli tilaa elämäkerrallisille spekulaatioille ja myytin rakentamiselle. Hänen ystävillään kirjailija, kriitikko Hagar Olssonilla ja kirjailija, runoilija Elmer Diktoniuksella oli oma "Edithinsä". Ensimmäinen Södergran -elämäkerturi Gunnar Tideström kirjoitti teoksensa ammentaen taiteilijamyytistä ja esitti runoista psykologis-elämäkerrallisen tulkinnan. Siitä näkemyksestä myöhempien aikojen tutkijoiden on ollut työlästä ravistautua irti.