Äitikortti

Anu Silfverbergin kirja äitiydestä on utelias, ihmettelevä, ja vähän absurdikin. Ihmisten sisältä tulee toisia ihmisiä, se on outoa. Ja toisaalta kyseenalaistava: luonnollinen ei ole niin kauhean luonnollista, tavallinen ei välttämättä sama kuin "oikein". Vanhemmuus on niin äärimmilleen latautunutta juuri nyt. Miksi ekovanhemmat ajavat naisten kotiorjuutta? Miten välttää suistumasta Äitiyden Mustaan Aukkoon? Miten eläimet lisääntyvät? Miten lapsia oikein tehdään? Mitä ihmiset harrastavat, kun harrastavat "liinailua"? Miksi kaikki mikä on luonnollista tuntuu niin tavattoman epäluonnolliselta? Kirjan teemoja ovat sukupuoli, seksuaalisuus, eläimen ja ihmisen suhde, aikuisuuden ja lapsuuden ero. Ja kysymyksiä: Miksi tytöille aina valehdellaan seksistä? Miksi naisten lisääntyminen kiinnostaa kaikkia? Miksi raskaana olevaan saa koskea?